Lomastressi

Kuva kristamonique Pixabaystä

Minulla on kaksi tapaa lähteä. Sponttaanisti ja kevyesti, todeten, ettei se arki sieltä kotoa mihinkään katoa. Ja sitten se toinen on sellainen stressilähtö, joka tuntuu yleistyvän iän karttuessa.

Stressilähtöä edeltää parin viikon suunnittelu ja mielikuvien luominen, täydellisten lomatyyli-inspiraatioiden etsiminen Pinterestistä ja muistilistojen kirjoittelu, joka johtaa lamaantumiseen, kun juolahtaa mieleen kaikki tekemättömät kotityöt. Lamaantumista seuraa viimehetken paniikki, jolloin parissa tunnissa siivotaan, puunataan, huolehditaan, pakataan, pestään pyykkiä ja lakataan kynsiä.

Nyt korona-aikana matkustelu on jäänyt tosi vähiin. Olen koko aikuisikäni liikkunut paljon sinne sun tänne. Olen matkustellut ja liihotellut sosiaalisena perhosena milloin missäkin. Vaikka viihdynkin omassa seurassani ja yksin kotona erinomaisesti, on tärkeää vastapainoa ollut istuskella tunnelmallisessa ravintolassa nauttimassa viinistä tai matkustella uusiin, mielenkiintoisiin paikkoihin.

Juuri ennen koronan saapumista elämäntyyliä mullistamaan kävin Budapestissä. Sen jälkeen elinpiirini on ollut hyvin suppea. Pari reissua pääkaupunkiseudulle, muutamia vierailuja Kuopioon ja veneretkiä Saimaalle. Siinäpä ne oikeastaan ovat olleetkin.

Muutama viikko sitten hyppäsin hieman ekstempore äitini seuraksi Etelä-Karjalaan. Vietimme pari yötä Holiday Clubin lomahuoneistossa, kävimme kirpputoreilla ja saunoimme itsemme veltoksi. Jo pelkästään tuo ihan pieni irtiotto arjesta tuntui ihanalta ja sinne lähtö tapahtui juurikin sponttaanisti suurempia stressejä ottamatta.

Mutta nyt sitten on tullut käsille koko syksyn odottamani viikon matka Kuusamoon ja sanoisinko, että siirtymätilanteen hahmottamisen pulmat ovat iskeneet oikein huolella! Yritän lohdutella itseäni hokemalla, että kaikki on hyvin eikä elämän tarvitse olla edes likimain täydellistä, mutta samaan aikaan aivoissani pyörii kysymyksiä, ehtisinkö vielä pestä ikkunat, ratkaista Bealen salakirjoitukset ja laihduttaa viisi kiloa. Ja koska joudun toteamaan, että en ehdi, alan soimata itseäni siitä, että mikä piru se on, kun ei ajoissa voi asioita hoitaa ja tehdä.

Kaikki on kuitenkin hyvin. Lemmikit ovat hoidossa. Pyykit on pesty. Lompakko ei ole (ainakaan vielä) kateissa. Aamupalatarvikkeet ovat valmiina. Ei ole mitään hätään, ja tiedän, että huomenna, kun laitan oven lukkoon ja hyppään autoon, unohtuu tämä stressi jälleen kerran, jotta se voi sitten seuraavan matkan alla kaivautua jälleen esiin.

En voi olla ainoa, joka kärsii lomastressistä, ja sinä siellä, joka kärsit myös – minä tunnen tuskasi ja turhautumisesi!

Kuusamossa odottaa hirmuiset pakkaset, mutta myöskin ihana seura ja ehkäpä monta kivaa ja hyvää muistoa. Minä taidan nyt sanoa itselleni, että kaikki on ihan hyvin ja kaivautua sänkyyn nukkumaan. Aamulla aikainen herätys, eikä tämän stressin vatvominen ainakaan auta mitään.

Tämän melko turhan kirjoituksen myötä haluan toivottaa ihanaa alkavaa viikonloppua. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s