True Crime -trendin pimeä puoli

Kuva LhcCoutinho Pixabaystä

Pari viikkoa sitten törmäsin somessa listaan, jossa oli nimetty viisi ”karmivimman rikoksen uhriksi joutunutta”, tai jotain vastaavaa. Utelias kun mieleni on, erehdyin googlettelemaan nimiä ja lukemaan listassa mainittujen uhrien tarinoita.

Eräs niistä tapauksista oli niin kammottava, että se kummittelee mielessäni edelleenkin. Tuon tytön kohtalo pulpahtelee ajatuksiini mitä ihmeellisimmillä hetkillä, ja se on saanut minut miettimään sitä, että onkohan True Crime -trendi, jollaiseksi tosielämän rikoksista kiinnostumista ehkä voi nykyään jo puhua, hyväksi ihmisen mielenterveydelle. Vai olenko minä vaan jotenkin tiedostamattani erityisen herkkä näille?

Itsekin joskus kuuntelin True Crime -podcasteja ja luin netistä hyytäviä tarinoita, mutta lopetin sen liki kokonaan muutama vuosi takaperin, koska ne hirvittävät rikokset jäivät ajatuksiin pyörimään. En tiedä, kuinka yleistä se on, mutta jotenkin itse tuppaan ajattelemaan sitä, että en tuossakaan mielessä mitenkään ainutlaatuinen ole.

True Crime on valtava trendi niin Suomessa kuin maailmallakin. Tosielämän rikoksista löytyy korostetun paljon tv-ohjelmia, suoratoistopalvelut ovat niitä pullollaan. Podcasteja löytyy moneen makuun, hengästyttävän kamalista henkirikoksista kirjoitetaan kirjoja, jotka myyvät, ja netti on täynnä artikkeleja, keskusteluja ja videoita, jotka kertovat todellisen maailman ei-fiktiivisistä murhista, raiskauksista, kidutuksista ja katoamisista. Koska True Crime on valtava trendi, joka ruokkii meissä ihmisissä jotain hyvin erikoista ja henkirikoksiin paneutuminen on jopa koukuttavaa, pyörii True Crime -trendin ympärillä toki myöskin isot rahat, enkä ole varma, näkyykö se pelkästään mediatalojen tuloissa, vai voisiko se vaikuttaa myöskin hieman negatiivisesti kansantalouteen? En tiedä, siihen en vastausta äkkiseltään löytänyt.

Mutta monia muitakin kysymyksiä mieleeni heräsi ja niihin onneksi vastauksia löysin. Jos siis olet koukuttunut tosielämän rikosjuttuihin ja/tai sulle ei kauhean hyvä fiilis True Crime -dokkareista jää, niin ehkäpä nämä kysymykset ja vastaukset kiinnostavat sinuakin.

Miksi True Crime kiehtoo erityisesti naisia?

Vuonna 2011, eli ennen tätä suurta True Crime -trendiä, Nebraskan yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset, joita True Crime erityisesti kiehtoo ja kiinnostaa, kokevat korostuneesti olevansa vaarassa joutua väkivaltarikoksen uhriksi. Samassa tutkimuksessa todettiin, että True Crime -harrastus lisäsi kuolemanrangaistuksen kannatusta ja vähensi uskoa oikeusjärjestelmään.

True Crime ei ole myöskään mitään nykyajan hapatusta. Minun mummoni luki salaa Alibeja ja ennen internettiä väkivaltarikosten karmivimmat (usein myöskin liioitellut) yksityiskohdat puitiin kyläneukkojen kesken juoruillen. Tosielämän rikostarinoista on kirjoitettu kirjojakin jo vuosisatojen ajan ja ihmisten kiinnostusta julmiin yksityiskohtiin on hyödynnetty esimerkiksi vallan välineenä.

Koska hyvin usein True Crime -kertomukissa uhri on nainen, voivat juurikin naiset samaistua uhrin asemaan ja tavallaan ”valmistautua” tosi elämän rikostapauksiin syventymisen kautta siihen mahdollisuuteen, että kohtaisi itse vastaavan tilanteen.

Kuulostaa ihan järkevältä selitykseltä.

Mutta.

Mitä True Crime -harrastus aiheuttaa elimistölle?

Se, että ihminen tiedostaa vaaran, pahojen ihmisten olemassaolemisen, mahdollisuuden kokea väkivaltaa herättää ihmisessä enemmän tai vähemmän alitajuisesti suojautusmisreaktion, hätätilan ja huolestuneisuuden siitä, että onko turvassa. Itsessäni olen huomannut, että aina, kun luen tai kuuntelen jotain True Crime -sisältöä, tarkistan moneen kertaan, että onko ovet lukossa ja kehittelen mielessäni puolustautumis- ja pakostrategioita siltä varalta, että joku hyökkää kotiimme. Ja voi kamala niitä ajatuksia, kun päähän pälkähtää se, että entä jos omalle lapselle tapahtuisi jotain niin hirveää, kuin mitä jollekin toiselle on tapahtunut. Eli lyhyesti, en tunne olevani omassa kodissanikaan turvassa silloin, kun mielikuvitusta on hirveillä rikoksilla kutkuteltu tarpeeksi.

Vaikutukset tuollaisella kehon ja mielen pieneen hätätilaan ajamisella on melko suuret ja kauaskantoiset, ja vaikka esimerkiksi huvipuistossa voi saada myöskin hetkellisen kauhistusbuustin, niin naurullahan ne yleensä laukaistaan ja ihminen tiedostaa sen, että ei ole yllättävää ”vaaraa” ajautua ihan milloin vaan kesken arjen sen karmeimman huvipuistolaitteen kyytiin. Sellainen fiktiivinen kauhu ja huvipuistomainen jännitys eroavatkin tosielämän rikostapauksista juuri siinä, että jälkimmäinen on hyvin helppo mieltää todelliseksi vaaraksi itselle.

True Crime -ohjelmien ahmiminen hämärtää helposti sellaisen tietyn logiikan, joka auttaa ihmistä ymmärtämään todennäköisyyden (ja sen mitättömyyden) joutua itse julman rikoksen uhriksi. Sen sijaan ihminen voi olla koko ajan varuillaan ja epäileväinen. Se taas puolestaan nostaa kehon stressihormonin eli kortisolin määrää. Ja se on tosi huono juttu, sillä siitä seuraa mm. seuraavanlaisia oireita:

  • Pääkipu ja muistihäiriöt. Painonnousu. Uniongelmat. Heikentynyt vastustuskyky. Alakuloisuus ja ahdistuneisuus. Suoliston ongelmat.

Jos sinulla on tuollaisia oireita tai niistä kaikki tuntuvat tutulta, niin lämpimästi suosittelen pistämään ne True Crimet tauolle, sillä vaikka itselleen vakuuttaisikin, että ne ovat vaan mielenkiintoisia ja rentouttavia juttuja, niin usko pois, ne eivät ole sinulle hyväksi.

Minä olen itse kärsinyt pitkäaikaisesti kohonneesta kortisolitasosta ja elimistön palauttaminen pois sieltä alkukantaisesta ”taistele tai pakene” -tilasta on todella haastavaa, joten toivon sinun, hyvä lukija, jolla mieleen jäävät kaikki maailman pahuudet pyörimään, lopettamaan True Crime -sarjojen seuraamisen.

Millaisia kokemuksia True Crime -koukkuun jääneillä rikostarinoista vieroittautumisesta on?

Lueskeltuani True Crime -tarinoista vieroittautuneiden, niihin ennen liki addikotituneiden ihmisten kokemuksia True Crime -vapaasta elämästä, vahvistui käsitykseni siitä, että kyseessä ei ole mikään mielenkiintoisen ja rentouttavan viihteen muoto, vaan jotain, mikä todella voi aiheuttaa vakavia vaurioita mielenterveydelle.

Tässä muutamia yleisimpiä vaikutuksia, joita True Crimen taakseen jättäneet kertovat havainneensa:

  • Öiset heräilyt loppuivat. Enää ei tarvinnut tarkistaa kesken unen, muistiko laittaa herätyksen aamuksi tai jäikö kylpyhuoneeseen valot tai mikä oli se outo ääni naapurista.
  • Mielessä pyörii enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita.
  • Maailma näyttää valoisalta ja mielenkiintoiselta.
  • Enää ei pelkää 24/7 jotain määrittelemätöntä.
  • Tajuaa, ettei ole rikostutkija.
  • Ei etsi enää itsestään merkkejä siitä, että voisi olla potentiaalinen sarjamurhaaja.
  • Ajatukset kohdistuivat oikeasti merkityksellisiin asioihin.

Lopuksi haluan vielä heittää yhden ajatuksen ilmoille.

Jos oikeasti rikostutkijat tarvitsevat erityisen julmia rikoksia tutkiessaan ammatillista keskusteluapua, jotta pää pysyy kasassa, niin miksi tavallisen pulliaisen mieleen eivät True Crime -tarinat vaikuttaisi hyvinkin negatiivisesti?

Itselleni oli nyt tuon alussa mainitsemani tytön kohtalon lukeminen sellainen merkkipylväs, että nyt pysyn True Crime -jutuista kaukana. Maailma on täynnä mielenkiintoisia ja kiehtovia todellisen elämän tarinoita ilman silmitöntä väkivaltaa ja kärsimystä ja sitä, että tarinat saisivat lukijan elimistön kortisolilevelit sekaisin ja veisivät iloa elämästä.

En sano, että True Crime -trendi olisi paha ja tulisi kitkeä yhteiskunnastamme. Sellaiseen en usko, mutta jokaisen, jolla ne tarinat mielessä pyörivät ja aiheuttavat ahdistusta tai uniongelmia, kannattaisi miettiä, että ovatko ne tarinat oikeasti arvokkaampia kuin oma hyvinvointi.

Ja jos tätä lukee ihminen, joka ei ole huomannut True Crimen vaikuttavan negatiivisesti elämänlaatuun, niin kertokaa tuossa kommenteissa vähän lisää. Tosi mielenkiintoista olisi kuulla toisenlaisia kokemuksia True Crime -trendiin liittyen.

Kaikkea hyvää päivääsi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s