Vinkkejä kirppistelyyn

Tyttärelleni lahjaksi Vestiairesta hankkimani Pradan kotelo

Minä rakastan klassista kauneutta ja laatua. Minun tulotasoni ei kuitenkaan oikein kohtaa tuonkaan rakkauteni kanssa, joten minusta on tullut vuosien varrella melkoinen kirpputorihaukka. Itse asiassa ostan todella vähän vaatteita uutena, viime vuoden aikana taisin uutena ja normaali liikkeistä ostaa yhdet mustat housut ja pipon sekä tietysti alusvaatteita, mutta muuten vaate- ja asustevarastoni koostuu käytetyistä ihanuuksista.

Tämä kirjoitus on suunnattu ehkäpä ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita ajattomasta tyylistä ja juurikin laadusta enemmän kuin brändilogoista tai trendeistä. Minä olen itse paitsi hieman laiska pukeutuja niin myöskin rakastan simppeliä tyyliä, ja oisko se sitten tämä ikäkin, jonka myötä alati vaihtuvat trendit ovat alkaneet tympimään.

Jaan siis tässä teille omia vuosien kokemuksen myötä kertyneitä vinkkejä siitä, kuinka löytää kirppismaailmasta laadukkaita tuotteita edullisesti. Toivottavasti löytyy hyödyllisiä vinkkejä ja ehkäpä joku uusikin tyyppi saa kimmokkeen kirppistelyyn!

Nämä kengät ostin kympillä vuosia sitten eräältä espoolaiselta kirpputorilta. Olen käyttänyt niitä niin paljon, että pohjia on täytynyt kerran uusia.

Mitä kannattaa etsiä?

No näsäviisastellen sanoisin, ettei kirpputoreilla kannata etsiä mitään tiettyä, mutta silmät on tietenkin pidettävä auki ja tuntosarvet törröllään. Ehkä hulluin juttu, mitä olen löytänyt, oli erään kirpputorin perukoilta bongaamani Mulberryn nahkainen käsilaukku. Laukku maksoi muutamia kymmeniä senttejä, koska kyseisestä kirpputorin takahuoneesta sai haalia muovikassillisen tavaraa kahdella eurolla, ja muovikassiin mahtui vaikka mitä muutakin kuin yksi arvolaukku. Samalta kirpputorilta löysin toisella kertaa italialaisen Bonfantin totebagin eurolla. Ja nuo molemmat laukut olivat aivan priimakuntoisia. Mitä myöskin kirpputorien perähuoneista ja lahjoitustarvakirppiksiltä kannattaa katsella, niin ehdottomasti vyö- ja huivivalikoimat. Ajattoman tyylikkäitä nahkavöitä saa muutamalla kymmenellä sentillä ja huivikoreista löytyy aina aitoja silkkihuiveja, jotka ovat hieman ihanampia ihoa vasten kuin tekokuituiset huivit.

Materiaaleihin kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota enemmän kuin brändeihin. Bränditön nahkalaukku on aina parempi ja tyylikkäämpi vaihtoehto kuin se keinonahkainen, jonka kyljessä komeilee Guessin logo. Hyvin valmistettu nahkainen laukku on iätön ja hyvin pidettynä liki ikuinen, ja sitähän tyyli- ja laatutietoinen ihminen arvostaa.

Kannatata myöskin opetella tunnistamaan, miltä eri materiaalit sormissa tuntuu. Tästä on hyötyä esim. täpötäyttä paitarekkiä tai huivikoria tutkiessa, koska ihan näppituntumalla osaa jo tunnistaa mm. silkin tai tietynlaiset neulokset (onko tuo oikea sana?).

Illesteva Los Feliz -lasit löytyivät joensuulaiselta kirppikseltä kolmella eurolla. On muuten todella mukavat lasin päässä!

Villakangastakit, kashmirneuleet, laadukkaat puuvilla- ja pellavavaatteet, silkkipaidat… kaikkea tuollaista löytyy kirpputoreilta, kun vaan jaksaa katsella ja hypistellä. Jos haluaa löytää jotain ”arvokasta” on materiaaleilla suuri merkitys. Lisäksi aina, jos tuotteessa lukee esim. Made in France tai Italy tai England kannattaa pysähtyä tuotetaa tutkimaan, koska niissä maissa se käsityöläiskulttuuri on huikeaa ja vaikka esim. vaatteen brändi kuulostaisikin suomalaiseen korvaan oudolta, voi sulla olla kädessä eurooppalainen klassikkotuote.

Ja sitten ne kengät. Jostain syystä kirpputorit ovat olleet pullollaan Pertti Palmrothin naisten kenkiä. Siltikin, että kyseessä on kotimainen brändi, jolla on tosi laadukkaita tuotteita, ne jäävät ihmisiltä ostamatta. Eli jos hakusessa on klassisia nahka-avokkaita, kannattaa kirpputorien palmrotheja tursuavat hyllyt katsella. Minulle ei ihan ole vielä auennut se, miksi kirppiksellä menee esim. Zaran muoviset massatuotetut kengät kuin kuumille kiville, mutta vastaavat Palmrothin kengät eivät. Toinen on kuitenkin pikamuotiketju ja toinen ei.

Kengistä muuten sellainen vinkki, että jos sattuu löytymään kengät, jotka ovat ihanat jalassa ja kauniit tai klassikot, mutta niissä on pohjat kehnossa kunnossa tai muuta vikaa, niin suutarit pystyvät huonokuntoisista kengistä taikomaan kuin uusia, kunhan ne ovat hyvästä materiaalista alkujaan valmistetut.

50 centin Mulberry. Kuva on hieman huonolaatuinen, pahoittelut siitä.

Mistä kannattaa etsiä?

Vaikka suurten kaupunkien kirpputoreilla on valinnanvaraa huomattavasti enemmän ja tarjonnassa näkyy, varsinkin Espoossa ja Helsingissä, asukaskunnan sosioekonominen asema verrattuna vaikkapa Nurmeksen kirppisten tarjontaan, olen tehnyt parhaat löytöni pienempien paikkakuntien kirpputoreilta – ja aivan erityisesti sieltä lahjoitustavarapuolelta. Tämä johtuu mm. siitä, että pienemmillä paikkakunnilla trendijutut myyvät, kun taas klassikkoja ei yleensä edes tunnisteta ja perikunnat kippaavat bulkkina tavaraa näille hyväntekeväisyyskirppiksille ja kierrätyskeskuksiin. Tokihan esim. Helsingissä on aivan upeita laatubrändejä pursuavia kirppiksiä (R.I.P. Kaivarin Kanuuna), mutta siellä tunnistetaan tuotteiden arvo ja se näkyy hinnoissa. Pienemmillä paikkakunnilla, kuten mainitsin, vaatteissa klassikot jäävät huomiotta, jollei kyseessä ole Marimekkoa. Ja sehän sopii meikäläiselle. Eli missä ikinä liikut, käy kurkkaamassa kirppikset. Viimeisin iloinen yllätys oli syksyllä Imatran kirpputorit, jotka äitini kanssa käytiin miniloman ohessa koluamassa läpi.

Perinteisten kirpputorien rinnalle on varsinkin nyt korona-ajan myötä noussut netin eri kauppapaikat. Tori.fi on paikka, josta joskus on tullut löytöjä tehtyä, mutta kun siellä on sitä tavaraa niin paljon, että täytyy olla tarkempia ajatus siitä, mitä hakee. Facebookin kirppisryhmät puolestaan kyllä tarjoavat kaikenlaista ja on eri brändeille myyntiryhmiä yms., mutta myyjät ovat hyvinkin hintatietoisia, joten ei niissä pääse oikein löytämisen mielipuolista riemua kokemaan.

Nettikirppiksiä on tullut muutenkin aika paljon viime aikoina, niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin, ja jopa suuret firmat, kuten Zalando, ovat secondhand-trendiin lähteneet. Mun mielestä se on ihan älyttömän hyvä juttu ja toivottavasti trendi kestää ja kasvaa.

Minun sydämeeni on kaksi netin kauppapaikkaa löytänyt tiensä. Toinen on Zadaa, josta löytyy paljon varsinkin laadukasta käyttövaatetta ja minun mielestäni tosi järkeviin hintoihin. Itselläni on siellä nyt kyttäyksessä pari neuletta, mutta joulukuun sähkölasku on nyt hieman lannistanut ostosintoani. Tässä muuten Zadaalle koodi, jolla saa ilmaiset ulkomaanpostikulut. Itse hyödyn käytetystä koodista siten, että saan myöskin ilmaisen ulkomaanpostituksen. Eli tässä koodi: HE4569.

Vestiaire Collective on sitten taas puolestaan kauppapaikka, johon myönnän olevani hieman koukussa, koska se ruokkii juurikin sitä minun rakkautta löytää jotain aivan uskomatonta ja jos siellä jaksaa selailla, niin klassikkoja löytyy hyvinkin kohtuullisiin hintoihin, varsinkin jos on valmis käyttämään tuotetta suutarilla tai räätälillä.

Longchampin Le Pliage on klassikko, johon kannattaa tarttua, jos sellainen hyväkuntoisena vastaan tulee.

Mistä tunnistaa aidon brändituotteen?

Harva tietää tätä, mutta 80-luvulla Louis Vuittonin laukkuja myytiin Anttilan postimyyntikuvastoissa! Yllä on hieman epäselvä kuva vuoden 1988 Anttilan kuvastosta. Tuo kuvan Vuittonin laukku maksoi nykyrahassa alle 60 euroa!

Anttilan postimyynnistä saattoi v. 1988 ostaa itselleen Louis Vuittonin olkalaukun.

Koska moni 80-luvun rouva on nyt siinä iässä, että heidän omaisuuttaan kuskataan syystä tai toisista kierrätyskirppiksille, en yhtään ihmettelisi, jos kirppiksiltä alkaisi jossain vaiheessa aitoja Vuittoneita löytymään, mahdollisesti vieläpä muutamalla eurolla, jos esimerkiksi myyjä ei tajua sen olevan aito tai jos jossain vielä on joku, joka ei Vuittonin monogrammeja tunnista. Muuten tällä hetkellä olen huomannut, varsinkin lahjoistavaraa myyvillä kirpputoreilla, olevan paljon Stockmannin ja Sokoksen mallistoihin kuuluneita naistenvaatteita. Ja nehän ovat pääsääntöisesti hyvinkin laadukkaita, vaikkeivät mitään vuittonia ole, mutta laadukkaita käyttövaatteitahan me jokainen tarvitaan.

Kuitenkin myös niitä vuittoneita, pradoja ja muita on kirppikset nytkin pullollaan, tosin halpakopioversioita, ja niitähän me laatutietoiset kirppistelijät vältämme, eikö?

Minulla on muutama vinkki, joiden avulla itse teen aina kirppiksillä pienen pika-analyysin siitä, onko joku huippubrändituote aito vaiko kopio. Yleensä pelkkä kurkistus tuotteen sisälle paljastaa suoraan sen ”Made in China” -lapun. Silloin voi asian unohtaa heti, sillä mitään luksusbrändituotetta ei valmisteta Kiinassa. Kiinassa valmistetaan kyllä nykyään esim. Ralph Laurenia ja urheiluvaatebrändien vaatteita, mutta yhtään Pradaa, Chanelia, Vuittonia tai Burberryä (korjaus, Burberrykin on mennyt siihen, että valmistuttaa joitain tuotteitaan Kiinassa) ei ole Kiinassa valmistettu.

Toinen nopeasti paljon paljastava yksityiskohta on vetoketju tai napit/nepparit. Yleensä vetskarit ovat ”YKK” tai niissä ja neppareissa on brändin nimi, logo tai muuta selkeästi ”ei-bulkkia”.

Sitten suosittelen katsastamaan ompeleet. Laatubrändien tuotteissa ompeleet ovat huolellisesti tehtyjä, lankoja ei repsota ja yleisilme on siisti ja huoliteltu. Mitä kalliimmasta ja perinteikkäämmästä brändistä on kyse, sitä laadukkaammat ovat ompeleet, materiaalin taitokset ja muut, koska huippubrändien tuotteet valmistetaan kovan luokan käsityöläisammattilaisten voimin ja koko tuotantoketjun ammattiylpeys on todella korkealla.

Jos sitten vetskareiden, nappien, ommelten ja materiaalin perusteella tuntuu jopa mahdolliselta, että käsissä on aito luksusbrändituote, kannattaa kaivella puhelin esiin ja ottaa internet avuksi. Jos löydät kivan Guccin vyön, kirjoitat Googleen ”how to spot a fake gucci belt?” ja saat välittömästi ohjeet, kuinka tarkastella sitä vyötä selvittääksesi aitouden.

Mutta, aina ei ole aikaa varmistua tuotteen aitoudesta, ja niissä tapauksissa, jos ihan oikeasti se tuote miellyttää tai mietityttää ja hinta on muutaman euron, niin osta se ja tutki kotona. Itselläni on tuosta syystä eräs pieni feikki Longchampin kassi pyykkipoikien säilytyskassina. En osannut kirppiksellä sen bongattuani varmistua, onko se aito vaiko feikki, joten ostin sen (ja totesin kotona, ettei ole aito). Mutta älkää koskaan jälleenmyykö niitä feikkituotteita. Mun mielestäni se on paitsi moraalitonta niin käsittääkseni myöskin laitonta.

Mutta noin niin kuin yleisesti olen sitä mieltä, ettei kirppiksille kannata lähteä mitään tiettyjä merkkejä bongaamaan, vaan ennemminkin pyrkiä löytämään hyviä materiaaleja ja ajattomia juttuja.

Kuinka kirppislöydöt saa puhtaaksi?

Kaikkia tahrojahan ei pois saa, joten tosi pahasti tahrautuneet, nukkautuneet ja esimerkiksi väärällä pesulla tuhot vaatteet ja asusteet kannattaa jättää sinne kirppikselle, vaikka kuinka mieletön löytö muuten olisi. Sen sijaan muutoin ei kannata säikähtää sitä, että vaate on esimerkiksi tunkkanen.

Sen jälkeen, kun oikeasti aloin käyttämään pyykinpesukoneen eri pesuohjelmia, avautui minulle ihan uusi maailma. Esim. villakangastakin voi ihan hyvin pestä pesukoneessa villapesuohjelmalla ja oikeilla pesuaineilla. Käsin pesen korkeintaan tietynlaiset neuleet ja silkkijutut, tosin niitäkin olen käyttänyt pyykinpesukoneessa käsipesuohjelmalla enkä ole huomannut mitään vaurioita. Ehkä kaikkein arvokkaimmat löydöt, jos esim. joku kallis silkkinen vintagehuivi tulisi vastaan, niin pesisin käsin.

Nahkaa voi puhdistaa ihan vedellä ja esim. Marsseille-saippualla. Netistä löytyy vaikka kuinka paljon vinkkejä ja ohjeita eri materiaalien puhdistukseen, mutta itse olen pesun lisäksi tuulettanut laukkuja ja kengät minä yleensä pakastan (tai talvella nostan pariksi päiväksi kuistille pakkaseen). Nahkatuotteille kannattaa muuten hankkia joku hyvä perus hoitoaine, joka pitää nahan hyvänä ja pidentää entisestään tuotteen ikää.

Nämä mun kuvat ovat tänään kaikki hieman tärähtäneitä.

Loppuun on todettava, että mitä vähemmän olen vieraillut uutta myyvissä vaatekaupoissa ja varsinkin ns. pikamuotiliikkeissä, sitä vähemmän ne edes kiinnostavat minua. Miksi haluaisin jotain mitä on liki kaikilla juuri silloin päällä? Miksi haluaisin tukea epäeettistä vaatetuotantoa saadakseni itselleni hetken huuman?

Tässä vielä kuva minulla ehdottomasti eniten käytössä olevasta kirppislöydöistä. Lauren Ralph Laurenin flanelipaita, joka on oikeasti pyjamapaita, on minulla ollut ahkerassa arkikäytössä vuosia. Ostin sen parilla eurolla käytettynä ja edelleen se on hyvässä kunnossa ja mitä mukavin vaatekappale, eikä ole mennyt miksikään, vaikka viikottain pesukoneessa pyöriikin. Minusta tuo paita on hyvä osoitus siitä, miksi kannattaa ostaa laadukkaita vaatteita. Ne kestävät.

Toivottavasti löytyi inspiraatiota tai vinkkejä kirppistelyyn. Kiitos, kun luit!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s