Ystävänpäivän illan ajatuksia yksinäisyydestä

Kuvaaja Alex Green palvelusta Pexels

Minä olen varsin yksityinen ja mielelläni yksinäinenkin ihminen. Viihdyn yksin, tykkään matkustella yksin ja liian tungettelvat ja läheiseksi pyrkivät ihmiset aiheuttavat minussa ahdistusta. Mutta tiedostan sen, että kaikki eivät ole vapaaehtoisesti yksinäisiä. Heille minä haluan kirjoittaa pari sanaa.

Yksinäisyys on julmaa, olipa kyseessä yksin häkissään kyhjöttävä eläin tai elämäänsä ilman toista elävä ihminen. Ihminen on tarkoitettu olemaan osa yhteisöä ja perhettä, ihminen kaipaa kosketusta ja vuorovaikutusta. Ihminen kaipaa hyväksyntää, kuulluksi tulemista ja jaettuja iloja ja suruja.

Pelkästään Suomessa elää kymmeniä tuhansia aikuisia yksinäisyydessä. Heidän lisäkseen moni lapsi tuntee yksinäisyyttä huonojen kotiolojen tai koulukiusaamisen takia. Yksinäisyys raastaa ihmisen sielun verille, nakertaa itsetuntoa ja varmasti myöskin passivoi ja katkeroittaa.

Me suomalaiset ajaudumme varmaan monia muita kulttuureja helpommin yksinäisyyteen. Meillä elää todella vahvana ydinperhekulttuuri, ja jos sitä kumppania ei sitten satu olemaan tai ihminen on vaikka jäänyt leskeksi, on suuri riski ajautua yksinäisyyteen.

Yksi merkittävä yksinäisyyden syy on myöskin köyhyys. Kun ihminen joutuu valitsemaan, meneekö kaveriporukan kanssa bisselle ja pelaamaan biljardia vai ostaako ruokaa, karsiutuu sosiaalinen elämä helposti pois, ja kun tarpeeksi monta kertaa on osallistumatta yhteisiin rientoihin, ei niitä kutsujakaan enää tule.

Olipa syy yksinäisyyteen mikä tahansa, haluan sanoa tämän:

Voit olla yksinäinen, mutta et ole yksin. Pelkästään tätä kirjoitusta lukee varmasti monta yksinäistä ihmistä. Vaikkei minulla ole mitään taikatemppua olosi parantamiseksi, niin ehkä sinua jopa hymyilyttää se ajatus, ettet ole maailmankaikkeuden tai edes Suomen tai kotikuntasi ainoa yksinäinen ihminen. Niitä yksinäisyyden ja kaipuun tunteita, joita Sinä tunnet, tuntee kymmenet tuhannet suomalaiset. Ajattele! Suuri joukko ihmisiä jakaa juuri ne Sinun tunteet, ehkä juuri nyt, ja tuhannet yksinäiset ihmiset ovat tavallaan yhtä ja yhteydessä.

Kuvaaja Marina Shatskih palvelusta Pexels

Olen joskus itsekin kamppaillut todella suurten ongelmien kanssa yksin. Silloin olen tuntenut suunnatonta, kauhistuttavaa yksinäisyyttä… osattomuutta, kuin ei edes kuuluisi ihmiskuntaan.

Tavallaan saan syyttää niistä ajoista itseänikin; ylpeys ja luottamuspula ovat saaneet minut aina kamppailemaan ongelmien parissa yksin. Apua pyydetään vasta, kun on tullut ajetuksi totaalisen nurkkaan ja pää on kainalossa. Tuo voi kuulostaa sankarilliselta, mutta sitä se ei ole. Se on kuluttavaa ja jättää syvät arvet sieluun.

Toinen hetki, jolloin olen oudon pohjattoman yksinäisyyden tuntenut, oli muutama vuosi sitten, kun tajusin, että minä en saanut enkä tule saamaan sitä sellaista omaa perinteista perhettä, jossa olisi isä ja äiti ja asuntolaina ja farmarivolvo ja kultainennoutaja. Se oli vähän hätkähdyttävä hetki ja muistan, että silloin jopa avauduin niistä tunteista eräälle ystävälleni, koska se oli kauhean surullista ja yksinäistä.

(Tosin hyvin nopeasti tajusin, että enhän minä koskaan ole sellaisesta elämästä edes haaveillut enkä sellaiseen luultavasti olisi edes sopeutunut, joten tuo hetki oli ohikiitävä ja johonkin henkiseen kasvuprosessiin liittyvän)

Yksinäisyys voi tuntua fyysisenä kipuna ja näkyä stressitason kohoamisena. Jos häkkieläimet voivat jopa kuolla yksinäisyyden aiheuttamaan suruun, aiheuttaa yksinäisyys ihmisillekin paitsi mielenterveyteen niin myöskin ihan fyysiseen terveyteen häiriötiloja. Jos tilanne on oikeasti ja todella niin paha, että se yksinäisyys alkaa jo tuntua konkreettisena ahdistuksena ja puristuksena rinnassa, niin kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä vaikka Punaisen Ristin Ystäväpalveluun. Siitä olen kuullut monen ikäisiltä pelkkää hyvää!

Ja kaikille meille, niin yksinäisyydestä kärsiville kuin kärsimättömille, annan läksyksi tehdä joka päivä jonkun tutun tai tuntemattoman iloiseksi hymyllä, ystävällisellä eleellä tai muutaman sanan rupattelulla. Se muutama sananen kauppajonossa voi olla sille toiselle ihmiselle koko viikon kohokohta! Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta sillä tekee aina maailmasta pikkasen paremman paikan elää ja olla.

Halauksia kaikille yksinäisille sieluille. Kyllä me jokaiselle kaveri löydetään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s