Narsisti? Minäkö?

Kuvaaja Karolina Grabowska palvelusta Pexels

(Varoitus: Postaus sisältää elämänkokemukseen perustuvaa keittiöpsykologiaa!)

Aamulla törmäsin erään miehen Facebook-päivitykseen, jossa hän kertoi exänsä haukkuvan häntä narsistiksi. Kommentoin hänelle, että älä välitä. Minä olen saanut kuulla aina, kun en ole tanssinut muiden pillien mukaan, olevani narsisti ja minä olen vaan todennut persoonallisuushäiriön maallikkodiagnosoivalle, että narsistien kanssa ei kannata tekemisissä olla.

Mutta miksi ihmisillä on tarve ”tuomita” se, joka ei toimi kuten haluaisi, narsistiksi?

Hyvin useinhan nainen syyttää miestä narsismista. Syytteiden perustana voi olla esim. se, että mies ei osaa kommunikoida halutulla tavalla, ei tee, kuten nainen odottaa eikä ehkä huomioi tarpeeksi naista sillä tavalla kuin nainen haluaisi. Missään nimessähän tuollainen, varsin perinteinen jäyhäsuomalainen miehen käytös ei hänestä narsistia tee, mutta narsismista on tullut helppo ilkeys, jolla paitsi loukata toista niin myöskin tehdä itsestä uhri.

Narsismi on lyhyesti kuvattuna sitä, että ihminen ihailee itseään muiden kustannuksella eli nostaa itseään polkemalla muita alas. Tämä kannattaa muistaa, kun niitä narsismidiagnooseja heittelee ympäristöön, ettei tule itse toimittua narsistin tavoin. Suuressa osassa narsismisyytteitä on nimittäin kyse siitä, että ”tuo on narsisti” tarkoittaa: ”tuo henkilö ei toimi kuten minä haluan hänen toimivan, joten pyrin leimaamaan hänet muiden silmissä pahaksi ja välteltäväksi ihmiseksi”, mikä tekee narsistiksi nimeämisestä vallankäytönvälineen, mikä taas puolestaan herättää kysymyksiä mm. siitä, mitä sillä haetaan? Tuon ihmisen eristämistä? Sitä, että tuo ihminen muuttaisi jotain itsessään? Tuon ihmisen hallitsemista? Jokainen tietää, ettei oikea narsisti toimi niin, että kun sille joku sanoo ”olet kyllä varmasti narsisti”, niin hän reagoi muuttamalla itsessään jotain.

Sitten myöskin on mielestäni paikallaan muistuttaa siitä, että esimerkiksi se, jos joku ihminen on sosiaalisesti kömpelö ja sulkeutunut, ei tee hänestä narsistia. Pahimmillaan narsismista voi tulla syytetyksi ihminen, joka kamppailee esimerkiksi jonkin nepsy-ongelman kanssa tai on joutunut kokemaan jotain ikävää ja traumaattista. Omassa elämässäni on ollut eräs ihminen, joka teki minun elämästäni helvettiä. Hänet olisi kauhean helppo luokitella siihen epämääräiseen narsistijoukkoon, mutta olen myöhemmin ymmärtänyt, että siellä on kyllä varmasti jonkinlaisia autistisia piirteitä taustalla, eli siitä johtuvaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan.

Mutta millaisten ihmisten kohdalla kannattaa pieni narsismivarovaisuus ottaa käyttöön?

Itselläni nousee karvat aina pystyyn, kun törmään. esim. somessa, ihmistyyppiin, jota kutsun marttyyriäidiksi. He ovat ihmisiä, joilla on (paisutellun?) vaikeaa lasten kanssa ja exä on luonnollisesti narsisti ja kaikki on aina hieman haastavampaa ja rankempaa kuin muilla, omat tunteet ja kokemukset ovat tärkeämpiä kuin toisten, mutta silti tämä henkilö urheasti vaan jaksaa puskea elämässä eteenpäin ja sitä omaa urheuttaan ei voi olla maailmalle painokkaasti esittämättä. Hyvin usein todellisuus onkin sitten toisenlainen ja saatta olla jopa niille ympäristön ihmisille painajaismainen, koska vain konfliktien kautta tuo marttyyriäiti saa nostettua itsensä kärsimystarinoiden heerokseksi.

Marttyyriäitiä salakavalampi on se tuhkimosyndroomainen, joka uhriutuu, tekee mielestään kaiken kaikkien puolesta ja pitää ympäristöä varpaillaan ihan pelkillä ilmeillä ja äänenpainoilla. Hän saattaa jopa vähätellä itseään ja tekemisiään ääneen, kuten kunnon nöyrä suomalainen ihminen tekee, mutta hän tekee sen vähättelynkin niin korostetusti, että se aiheuttaa muissa todella huonoa omatuntoa, jonka kautta pystyy sitten ympäristöään ohjailemaan kuten tahtoo. Hän on se sellainen vanhojen suomifilmien ilkeä vanha emäntä, joka mustassa asussaan veisaa virsiä ja pitää ympäristöään varpaillaan.

Sitten ovat ne öykkärit. Näitä löytyy juurikin miehistä. He ovat ensisilmäykseltä unelmapersoonia, hauskoja, ulkoisesti viehättäviä, herrasmiesmäisiä… sellaisia, joita jokainen nainen haluaa ja jollaisia jokainen mies haluaa olla. Paitsi eivät oikeasti ole, ja lähipiiri tietää sen. Ja niin itse asiassa tietää alitajuisesti hyvin moni muukin. Pintaa kun hieman rapsuttelee, niin huomaa, että vaikka nämä öykkärit saattavat vaikuttaa sosiaalisesti hyvin menestyneiltä ja he namedroppailevat tärkeitä nimiä ja sosiaalisessa mediassa voi kaverilistat olla vaikuttavia, niin oikeasti he ovat hierarkiassa varsin matalalla eikä heissä juurikaan niitä aitoja alfauroksia ole, koska terveellä itsetunnolla varustetut vaistoavat, että niissä tyypeissä on jotain mätää. Eli nämä öykkärinarsistit voivat olla ”paperilla” ja pintapuolisesti havainnoituna tosi menestyneitä ja suosittuja tyyppejä, mutta huipulta katsottuna eivät sitä ole.

Sit on vielä yksi narsistinen piirre, jonka haluan mainita. Se on ”herkkä narsisti” ja tämä nousee aina mieleen, kun joku kertoo olevansa ”erityisherkkä” tarkoittaen ihan muuta kuin sitä neuropsykologista erityisherkkyyttä, josta esim. autisminkirjon yhteydessä puhutaan. Tämä ”erityisherkkyys” nimittäin oli tuossa muutama vuosi sitten trendi-ilmiö, joka oikeasti tarkoitta sitä, että henkilön tunnemaailma kumoaa kaiken muun ja ihmisten tulee kohdella tuota henkilöä silkkihansikkain, ettei häntä järkytettäisi tai loukattaisi. Minun korvaan se vaikuttaa enemmänkin ympäristön pompottamiselta.

Minä tiedän ihmisiä, jotka ovat luopuneet omista tavotteistaan ja alkaneet rajoittaa ihan turhaan ja ilman syytä omaa elämäänsä ja itseilmaisuaan siksi, että heitä on joku kutsunut narsistiksi. Toisaalta tiedän oikean narsistin uhrin, joka ei ole koskaan halunnut puhua asiasta siksi, ettei halua olla taas yksi katkera ihminen, joka eron jälkeen puhuu narsistiexästään, vaikka tuossa tapauksessa se oli enemmän kuin totta. Se ihminen eli läpi vuosikymmenen helvetin parisuhteessa ja parin vuoden kiirastulen erotilanteessa ennen kuin pääsi vapaaksi.

Näistä syistä pidän toisen ihmisen narsistiksi haukkumista moraalittomana, julmana ja hyvin tuomittavana käytöksenä ja ohjeeni onkin, kuten tämän postauksen aloitin, että jos sinä koet jonkun toisen ihmisen käytöksen olevan narsistista, niin älä ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Oikea narsisti ei muutu, vaikka sille kuinka asiasta huomauttaisi, mutta holtittomilla narsistiksi haukkumisilla voi olla toisen ihmisen hyvinvointiin hyvin pitkäaikaisia ja ikäviä seurauksia. Ja silloin, jos narsistiksi nimeämisellä pyrkii loukkaamaan toista tai vahingoittamaan hänen mainettaan, kannattaa sitä omaa persoonaa pohdiskella syvällisemmin.

Ehkä hedelmällisintä onkin se, että aidosti hyväksyy meidän ihmisten erilaisuuden, ja hyväksyy myöskin sen, että kaikkien kanssa ei kannata edes yrittää olla tekemisissä. Näiden kahden asian ymmärtäminen tekee ihan oikeasti jokaisen elämästä paljon helpompaa.

Halauksia 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s